Niin paljon on tapahtunut, etten tiedä mistä aloittaa, aloitan tästä hetkestä ja palaan taakse päin luultavasti useita kertoja, yhtä usein kuin ajatuksenikin vaeltelevat vielä menneessä.

Takana on mielenkiintoinen viikonloppu, viikonloppu täynnä uskomattomia latauksia ja itsensä hillitsemistä. Ennalta sovittu hotelliyö käytännössä vieraan miehen kanssa, vaativia käsiä ja rajuja otteita, itsensä hilltsemistä ja halujensa unohtamista, odottamista siitä että ehkä seuraavalla kerralla  pystyn antamaan itseni, olemaan käytettävänä ja keskittymään hetkeen. Samalla mielessä pyörii haikeus siitä miksi en antanut kaiken tapahtua jo nyt? Silloin kun kaikki oli täydellistä ja ruumiini huusi saada huomiota, olisiko se ollut oikeasti liian helppoa, liian laimea aloitus jonka jälkeen olisi ollut vaikea lähteä toiseen suuntaan. 

Tätä jään miettimään, yksin omaan sänkyyni, kun ihoni kaipaa noita käsiä vaeltamaan ja vaatimaan vartaloani ja hampaan jäljet polttelevat olkapäätäni. Minä yritän pysyä vahvana ja säästää itseni ja tunteeni tuohon seuraavaan kertaan, kertaan jonka toivon polttelevan ihollani kauan